 |
| Sanariihen runokortit voi tilata nettikaupasta: www.sanariihi.fi |
Nelli-nalle kävi tänään hoivakodissa. Niilo-nalle on asunut siellä jo vuoden. Niilo ei enää muista kaikkea ja tarvitsee paljon apua pukemisessa ja muissa toimissa. Siksi hän ei enää pysty asumaan Nellin kanssa Kontiontiellä, lähellä lelumuseota.
Nelli yritti ottaa valokuvan rakkaasta takkuturkistaan, mutta Niilolle tuli äkkiseltään kiire tärkeille asioille. Vain lukulasit ja kasa runokortteja jäi tuolille. Eivätkä ne olleetkaan ihan mitä tahansa taideläpysköitä! Nämä runot ovat syntyneet arjessa ja arjen reunalla, kahvipöydässä ja ihanissa unissa päivien välillä.
Kerran mummot istuivat hoivakodin kahvipöydässä ja katselivat ulkona tanssivia lumihiutaleita. He muistelivat myrskysanoja. Mitä niitä nyt olikaan? Pyry ja myrsky ainakin, ja tuulen tuiverrus. Siitähän syntyi runo! Myöhemmin se päätyi korttisetin numeroksi kaksitoista:
pyry
myrsky
myräkkä
vihuri ja puhuri
tuiverrus ja tuhuri
riipii raapii riitettä
seestyy silpoo siipiä
Kuka sanoi, etteikö runoja muka voisi keksiä, vaikka muisti välillä takkuilee? Höpönlöpöä sellainen väite. Runo voi syntyä silloinkin, kun hoitaja kysyy, haluaako rouva kanaa vai possua lounaaksi.
Saanko kanan kuorittuna
muna kerrallaan,
voinko olla puettuna
paita kohdallaan
Tämä ei ole liian vakavaa. Se on sellaista hauskaa ja hilpeää kuplintaa. Niiloa ja hoivakodin pappoja naurattaa erityisen paljon, kun runopiirissä ykskaks lausutaan:
Älä lässytä
kun luet runoa
anna kahvia!
Nellikin nautti kupillisen kermakahvia, kun Niilo löytyi parvekkeelta, minne oli eksynyt kukkia kastelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti